Miskan tämän kesän ensimmäinen arkitokon alkeiskurssi oli tänään. Kehuin alussa esittelyssä Miskaa fiksuksi mutta höhläksi pieneksi pojaksi, joka on EIKÄ- tyyppinen menijä.

Paikalla pienessä hallissa oli Miskan lisäksi vuoden vanha kultsu-uros, yhdeksänkuinen cairnuros ja pikkuinen borderinarttu.
Ensin harjoiteltiin katsekontaktia. Miskalla katsekontakti on hallussa niin, ettei ruokaa tipu ennen kuin katsoo silmiin. Myös kentällä on pyöritty niin, ettei tehdä muuta kuin otetaan kontaktia.

Kontakti meni hienosti, Mikka istui edessä ja tillitti suuuren suuurilla ruskeilla silmillään naama iloisessa virneessä. Siitä oli aivan mahtavaa, kun tehdään yhdessä juttuja. Kontakti ei herpaantunut hetkeksikään. Kerran piti tehdä taukokierros vähän kauempana, kun tyyppi pisti pitkälleen hallin lattialle. Ja onhan se nyt rankkaa noin pieni aivoiselle eläimelle ;)

Seuraavaksi otettiin ohitusharjoituksia. Ohiteltiin cairnherraa ja hienosti meni. Myös kultaisen uroksen ohitukset meni upeasti. Tosin hyvillä nameilla saattoi myös olla osuutensa, kuten kouluttaja huomautti :D

Luoksetulossa, joka tehtiin jokaiselle viimeisenä liikkeenä, ei myöskään ollut mitään ongelmia. Hyppelehdin hallin toiseen päähän kouluttajan pitäessä Miskaa. Tyyppi ampaisi luvan saatuaan suoraan luokse naama loistaen. Sai kehuja ja rapsutuksia ja namiakin vielä.

 

Viimeinen suorittaja livisti ohjaajansa ohi suoraan toisten koirien luokse (joskin onneksi sen isäntä nappasi sen haltuunsa saman tien, mikä ei auttanut lopulta kamalasti muuten kuin estämällä kunnon joukkotappelun syntymisen). Seuranneessa tohinassa Miska sai kultaiselta haukut ja cairnilta ärähdyksen. Seuraavaksi huomasinkin jo, että jalkojeni välissä on pieni bretonin pää, kun ukkeli työnsi päänsä emännän jalkojen väliin "turvaan".
En tiedä toiminko tyhmästi, mutten aio vastedeskään vastaavanlaisessa tilanteessa komentaa koiraani kiinnittämään huomionsa minuun ja estää sitä samalla viestittämästä muille koirille, mitä se ikinä tarpeelliseksi katsookin viestittää.
Nyt viesti oli selvä: mä olen kiltti ja pieni ja kaikkien kaveri, älä pure mua! Tilanne tosin meni ohjaajien ansiosta hyvin ja nopeasti ohi. Pienessä ryhmässä on omatkin etunsa!

Tauon jälkeen päästiin taas treenaamaan, ja tällä kertaa mieliala oli just nappi kummallakin, niin mulla kuin koirallakin. Ja kyllä muuten pelitti! En ole aikoihin kokenut samanlaista pelittämistä Hukan kanssa.

Vikat treenit tälle keväälle, ja paikalla vain kaksi koirakkoa, me Hukan kanssa ja pieni höpsö mittelipoika Nemo. Harjoituksina kaksi rataa tiukkoine mutkineen ja valsseineen. En ole ikinä ennen valssannut treeneissä, joten tulipa sekin koettua. Ei niin vaikeaa kuin ensin kuvittelin, ja kun harjoittelin pari kertaa kuviota ilman koiraa, se meni jo hienosti!

Molemmilla radoilla 11 estettä. 1 hyppy, 2 putki, 3 A-este, 4 pussi, 5 hyppy, 6 hyppy, 7 pöytä, 8 kepit, 9 putki, 10 hyppy, 11 puomi. Täytyy piirtää ratapiirustus niin kauan kuin muistan vielä. Heti ekan ja tokan esteen välillä valssi, enkä millään meinannut tajuta! Pöytää on treenattu joskus syksyn alussa viimeksi, mutta jostain syystä Hukka hoksasi sen silti, ihan niinkuin A-esteen ja puominkin, vaikka niitäkin on treenattu vain vähän. Puomia enemmän, mutta silti. Ja pussi! Ja putket! Mun koira _osaa_!!

Toisella radalla 11 estettä. 1 hyppy, 2 hyppy, 3 putki, 4 A-este, 5 putki, 6 hyppy, 7 puomi, 8 hyppy, 9 pöytä, 10 kepit, 11 putki.
Toisella radalla ei tehty pussia lainkaan, mutta putkia tuli kolme, mikä onkin ihan hyvä Hukan kannalta. Pussi menee jo hienosti, mutta putkissa vähän tökkii aina välillä. Toisin sanoen se pitää ohjata sinne tiukemmin. Mutta hyvä tästä vielä tulee. Ensi viikolla möllikisat, hui!

Sillä välin peruskunnon ylläpitoa pyöräilylenkkien muodossa. Hukka tykkää, Miska ei niinkään, kun pyörä on vielä vähän pelottava :/

Haku ...siis mäntytreenit eilen illalla. Jokaiselle koiralle kahdeksasta päädyttiin lähettämään joku maalimies "männylle". Tai no, mäntyjä on treeniradalla useampiakin, joten männyissä tuli myös vaihtelua.
Männyt jopa numeroitiin, samaan tapaan kuin katunumerot menee- mänty 1, mänty 3 (ja mänty 3b, mänty 3:n piharakennus tms.), mänty 4 ja mänty 2. Ja sitten taisi olla mänty 37, koska niitä mäntyjähän meidän radalla riittää! Ja oli myös yksi pieni pyöreä mänty- mänty 0. Sen taakse oli koirilla vähän vaikeuksia päästä, ja kohmeisilla ohjaajilla/ maalimiehillä vaikeuksia pysyä kiltisti paikallaan ja olla hakematta sitä koiraa sinne piilon luokse.

Koirilla oli vähän vaikeuksia myös kylmillä ja riitteisillä kivillä, jotka tuntui erikoiselta tassujen alla, ja aiheutti kaikenlaista jämähtämistä useammallakin koiralla.
Esimerkiksi Hukka tuli hakemaan apuja mammalta, kun ei päässyt/ keksinyt mistä mennä/ uskaltanut mennä kapeita ja liukkaita betonipalkkeja ylöspäin ja hakea maalimiestä roskiksesta. Ei siinä roskiksessa mitään, vanha tuttu, mutta ne liukkaat kivet!

Itsekin säikähdin "yksiössä" lojuessani, kun koiraa ei näy, ei kuulu. Sitten kävikin ilmi, että hakija-parka oli jäänyt metrin päähän jumiin, eikä päässyt eteen- eikä taaksepäin. Ei ole helppoa koirilla, jos ei ole ihmisilläkään.
Ja muita nauratti, kun halusin mennä uudestaan "yksiöön" piiloon. Mä kun olen niin pieni, että mahdun sinne ihan mukavasti, ja kaikilla muilla on vaikeuksia.
Lisäksi pimeys aiheutti sen, ettei koirat meinanneet hoksata maalimiehiään, vaan pari koiraa juoksi suvereenisti maalimiehen päältä (!!), ennen kuin löysivät. Eräs pöhläke kumautti kovan päänsä maalimiehen kovaan päähän ja säikähdykseltään alkoi haukkua. Että olipa taas, sangen mielenkiintoiset treenit.

 

Hukan treenit meni mukavasti. Se sai tulla ihan ekaksi, ja talloi meidän muiden kanssa kenttää. Jo silloin kävi selväksi, ettei se osaa mennä yläkentälle, kun palkit on jäässä. Ja kun treenien vetäjä tuli sieltä alas, se oli ihan varma, että sillä on nameja Hukalle.
Eka maalimies meni ylös, ja Hukka hoksasi kyllä mistä haju tulee, mutta ei millään tajunnut, miten se saa maalimiehen alas tai itsensä ylös, ja päätyi lopulta haukkumaan. Mä tajuan aina jälkeenpäin, että Hukka kertoo haukulla kesken etsinnän, että on löytänyt maalimiehensä, muttei tiedä kuinka se sinne maalimiehen luokse pääsee. Taisin tuumata sille, että eka löydetään se maalimies ja sitten vasta haukutaan, höhläke. Löysi se reitin ukon luokse, kun näytin sille melkein tassusta pitäen, että näin, hassu.

Muistikuvani sanoo, että Hukka löysi hienosti kaikki maalimiehensä, eikä jäänyt ensimmäisen kerran jälkeen jumiinkaan mihinkään. Reipas tyttö.
Lisäksi olin itse käyttämättä namia ollenkaan sen kanssa (ja tajusin hetki sitten, että Hukan treeninamit- tai taskunamit siis, on edelleen muovipussissa mun takin taskussa...), kun Hukka löysi itselleen kivan kepin. Leikitin sitä kepillä aina kun maalimies löytyi, ja vein kepin kanssa sen hökkelin taakse. Hukka pelitti kivasti, rakastan sen kanssa treenaamista ja tekemistä.

 

Miska... Miska ampaisi ensimmäiselle maalimiehelleen ihan suoraan. Kekkuli keksi, missä maalimies on, ja ampaisi sinne. Mänty 1:n juurella on sellainen... lava? Semmoinen lastauslava-hommeli kuitenkin, jonka takana maalimies oli. Miska juoksi ensin väärälle puolelle mäntyä, mutta löysi sitten oikean puolen ja heilui maalimiehen luona riemuissaan.
Seuraava maalimies aiheutti harmaita hiuksia pienelle eläimelle, kun pimeyskin yllätti ja kaikkea. Löytyi kuitenkin, toinen tai kolmas maalimies aiheutti päätöntä rallia pitkin rataa.
Mänty 2:n juurella olevaa maalimiestä kieltäydyttiin täysin huomioimasta ensi alkuun. Höhlä eläin.

 

Pakkasraja on kuulemma -12. Tai -10 > -12 astetta. Ihan hyvä sinänsä, minun henkilökohtainen pakkasrajani menee -10 asteessa, tai en saa enää henkeä kunnolla. Ja radalla tuulee käytännössä tauotta. -5 astetta oli jo melkoinen sissisuoritus, joten en todellakaan odota niitä kymmenen asteen pakkasia! Koirillakin tulee autossa kylmä, kun niillä ei ole vielä kunnon mantteleita, eikä autossa ole sisätilalämmitintä, joka lämmittäisi kun auto ei ole käynnissä.

Agilityn pakkasraja on saman verran, mutta siellä ei sentään tuule!

Tänään agilitya, haku jäi katkolle eiliseksi parin jutun takia, ei niistä nyt sen enempää, kuin että taisi olla väärä hälytys :)

Hukka, agility, Pekola

Kokeiltiin puomia. Siis kokopitkää puomia, ylös- päällä- alas. Pannasta kiinni, että voi vähän ohjata, ja namia kehiin. Hukka meni varsin hienosti. Ei mitään puhetta mistään hidasteluista tai arastelusta, yli vaan häntä heiluen. Olin syystäkin tyytyväinen.

Toinen mihin olin tyytyväinen, oli kaksoiseste. Siis kaksi estettä peräkkäin, ja koira piti ohjata hidastamatta yli. Hukan lisäksi taisi seitsemästä koirasta yhdellä mennä ihan putkeen tämä este. Ja edelleen, olin Hukkaan tosi tyytyväinen.

Kepitkin menee meillä jo tosi hienosti- kyseessä vaan on yhdenlainen ohjaajan palikkatesti, joka vasta tänään alkoi kolmesta yrityksestä viimeisellä mennä ohjaajallakin jakeluun.

 

Kouluttaja ilmoitti, että talvi treenataan esteitä, kesällä tehdään jo ratoja, ja kesällä ainakin osa porukasta, jos ei kaikkikin, voi ihan hyvin suunnata ekoihin startteihin! Ja syksyllä viimeistään. Hui!

Lisäksi meinasi tulla eka tappelu treeneissä. Mitteli livisti emännältään ja marssi häntä selän päällä tuijottamaan Hukkaa suoraan silmiin ja murisi. Ja meidän Hukkahan ei tunnetusti jätä vastaamatta haasteeseen. Tilanne päättyi siihen, kun murisin kummallekin koiralle, pidin mitteliä niskavilloista kiinni ja painoin toisella kädellä Hukkaa maassa. Ja täytyy sanoa, että Hukkaa oli helpompi pidellä kuin mitteliä.

Eilen illalla treenattiin vielä agiliitoakin Hukan kanssa. Harmittaa vaan, kun Miskaa ei voi ottaa maneesiin mukaan- tyyppi meinaan nauttisi myös ihan varmasti!

Hukka / agility

Aloitettiin vanhalla kunnon puomilla. Tai lähinnä alastulolla ja kontaktipinnalla. Hukka pysähtyy reippaasti, varsinkin kun vuoroa odotellessa kuljetin sitä pitkin maneesia ja komensin täysin puskasta istumaan tai maahan. Hukasta tämä(kin) este on kiva- siinä tehdään emännän kanssa ja lisäksi saa namia!

Puomin jälkeen mutkaputki ja pussi. Paitsi ettei putki ole vielä mutkalla, vaikka melkein kaikilla muilla se onkin. Mutta me ehditään kyllä, sitten kun Hukka on valmis mutkailemaan. (Ja me kuullaan aina Hukan kanssa, että hukkaputki...) Putki meni parin harhalaakin ohella ihan hienosti, ei mitään ihmeitä ongelmia. Huomaan vaan itte, että taidan ottaa sen vastaa vielä iloisemmin silloin kun se kääntyy putkessa ympäri, kuin silloin kun se tekee putken oikein. Panostamme tähän ensi kerralla.

Pussi oli vinkee, ihan uus juttu. Hukalla oli fleece-haalari päällä, joten pussin kangas ei tuntunut selässä samalta kuin yleensä, koitetaan ensi kerralla ilman haalaria. Pussi oli kiva, jos mun äänen kuuli ja näki pienenkin vilauksen pussin päässä minusta. Nostin siis pussin suuta ja kutsuin koiraa, ja hienosti neiti vipelsi luokse ja hypähti pari ensimmäistä kertaa syliin asti. Vauveli-koira.

Kepit menee hienosti, niissä ei mitään ongelmaa sinänsä, kunhan minä vaan oppisin laittamaan käteni palkatessa oikein. Koira pujottelee kuin vanha tekijä. Palkkasin yhtä harvemmin, eli en joka kepistä, vaan joka toisesta/ joka kolmannesta.

Rengas oli... no, rengas. Hihna jätettiin pois tässäkin (taisi olla hihna vain putkessa ja pussissa, varalta), ja neiti tirkisteli uteliaasti renkaan läpi, kun kiersin itse renkaan toiselle puolelle ja annoin luvan hypätä. Kerran- pari yritti tulla renkaan ja telineen välistä, mutta muistutuksesta teki oikein. Ja häntä heilui niin että meinasi koko koira nousta ilmaan!