Eilen tokoiltiin niin lenkillä kuin kentälläkin.

 

Hukka (aamulenkillä järven rannassa)

Neidillä oli virtaa enemmän kuin laki sallii, niin päätin kuluttaa sitä vähän toko-treenaamisen merkeissä. Pikku-ukko sai luvan kasvattaa kärsivällisyyttään odottamalla tolpan vieressä kiltisti.
Neljän sarja luoksetuloja 25- 30 askeleen matkalla. Olisi pitänyt lopettaa ensimmäiseen, kun se meni loistavasti, koira juoksi täysillä luokse, ehti jarruttaa, ja istui suoraan eteen hyvällä kontaktilla. Toinen ja kolmas meni ihan vituiksi, tyyppi pyörähti vinoon eteen, ihan kuin ei tietäisi pitikö tulla eteen vai sivulle. Tätäpä treenataan.
Otin vielä ihan lyhyen, ehkä viiden metrin luoksetulon pari kertaa, ja korjasin heti jos meni vinoon. Kyllä se hoksaa mistä on kyse, pitää vaan lopettaa taas jokskin aikaa liikkeen jälkeen perusasentoon ottaminen.

Miska odotti koko tämän ajan kiltisti ja piti upeaa kontaktia koko kotimatkan (ja unohti muuten tehdä loput tarpeensa, pöljä eläin), eli en mä tiedä, ehkä tämä toimi treeninä sillekin. Minä treeninä, sitä on vaikee sanoa.

 

Hukka (Kirstulan koirankoulutuskentällä)

Hukalla oli kyllä eilen virtaa enemmän kuin lääkäri määrää ja laki sallii, ja niinpä se pääsi autosta, tuli sieltä luvatta ja lensi äksysti takaisin. Se istuu ja tutisee kuin horkkatautinen vasikka, kun se tajuaa että ollaan tultu treenaamaan, ja kontin luukku avataan. Luvatta ei silti saa tulla ulos.

Pari metriä hienoa seuraamista (kentän laitaan autolta), päästin irti ja lupasin käydä heittämässä riemulenkin, kunhan tulee sitten kiltisti takaisin. Pitäähän sen saada purkaa paineitaan ja virittää itsensä tunnelmaan.

Hukan kanssa otettiin BH-kokeeseen tähtääviä treenejä, eli käytännössä se meinaa jääviä liikkeitä. Liikkeestä istumaan ja liikkeestä maahan. Kummatkin periaatteessa toimii, mutta mun pitää tehdä vielä näyttävä pysähdys, että koira tajuaa jäädä paikalleen.

Ongelmakohta on myös se, että kun palaan maahanjätetyn koiran viereen, se nousee istumaan ennen lupaa. Tähän kokeillaan sitten sitä, että palkkaan sen maahan enkä yritäkään ottaa perusasentoon.

Luoksetulo on Hukalla aina älyttömän vauhdikas, näyttää melkein kuin elikko ei hallitsisi omia kinttujaan! Harvemmin se enää kuitenkaan törmää (ei itse asiassa ole törmännyt puoleen vuoteen kertaakaan), eli vauhti ei sinänsä haittaa.

 

Miska (Kirstulan koirankoulutuskenttä)

Miska vihelteli iloisesti sinne tänne hajujen perässä pitkin kenttää, mutta palasi kyllä luokse, kun tajusi että emännällä on palkkaa sille.

Mii-miin kanssa otettiin perusasentoa, joka on pienellä todella vauhdikas ja näyttävä- vielä kun sen sais joka kerta istumaan suorassa siinä sivulla, ei siis vinottaen, niinkuin joskus käy. Selkä on kyllä ihan suorassa ja ilme varsin palvova. Toinen ongelma on se, että jos ukkelia yrittää liikaa korjata (tai sen mielestä turhaan), se voi tarrautua etutassuilla jalkaan kiinni. Ei nylkytä eikä mitään, pitää vaan kiinni.

Miskan kanssa myös pari luoksetuloa- ja se törmää! Miska säntää täysillä luokse, että äiskä äiskä, ja sitten se unohtaa jarruttaa ajoissa ja tömähtää syliin.
Mutta näyttävät liikkeet sillä ainakin on, jos ei muuta. Ja tokossa se on kai sangen hyvä, että liikkeet on näyttävät ja kontakti hyvä. Häntähän sillä reppanalla ei heilu, mutta mitäs me pienistä- sitä paitsi se heiluis kyllä jos sillä häntä olis.