Maanantai ja vuorossa pelastushaku raunioilla.
Sattuneesta syystä treenattiin ylhäällä, kaukana actual raunioista. (Kuka sen avaimen oikein unohti?!)
Teemana siis maalimieskäyttäytyminen.
Hukka
Ohjaaja lähetti Hukan kymmenen metrin päähän maalimiehelle, jonka tehtävänä oli yksinkertaisesti istua paikallaan ja palkata koira nätistä haukkumisesta. Ei siis hyppimisestä tai syliin kiipeämisestä.
Hukka pomppi ensin vasten, mutta haukkui lopulta nätisti tajuttuaan ettei niitä nameja kertakaikkiaan tule, jos ei hauku kauniisti kaikki neljä tassua maassa.
2. maalimies nousi rinteen päälle, ja Hukka paineli suoraan maalimiehelle, haukkui ja tuli kauniisti takaisin.
3. maalimies meni lepikkoon kannon taakse piiloon. Hukka yritti karata rinteeseen (siellä se ukko äskenkin oli!), livisti tutkimaan ihmisiä ja sikaili muutenkin. Löysi lopulta maalimiehen kun lähetin neljännen (tai kolmannen) kerran.
Hukalla haukku lähtee ihan hyvin, ja vauhti on edelleen valtava!
Miska
Miska sai luvan aloittaa makkararingillä ajatuksena "namia tulee kun rauhoitut". Miska juoksi ihmisten väliä jalat suunnilleen metrin ilmassa, sukelteli pää edellä kuralätäkköön ja nauratti ihmisiä kuoliaaksi. Ei siis ehkä ihan sitä, mitä hakutreeneiltä noin yleisesti ottaen odotetaan, mutta... menköön nyt tämän kerran!
Miska ihmeellisesti jähmettyi aina maalimiehen luona saadakseen nameja. Vasta kun treenikaverit sitä ihmetteli, tajusin että sehän on rotuominaisuus. Miska on seisoja, joten tottahan se sitten "seisoo" maalimiestä!
Ainoa maalimies istui kivellä (niin kuin kaikilla koirilla ensimmäinen maalimies), ja Miska sai namia kun istui kauniisti. Kaunis ajatus, mutta toteutus mättää vielä. (Mä olen aina pitänyt koiriani ihan normienergisinä, mutta kaikki jostain syystä ihmettelee treeneissä, että onpas ne vauhdikkaita. En tajua.)
Ensi maanantaina treenataankin sitten Latometsässä, uusi paikka kaikille, saa nähdä miten käy.
