Muuta ei olla oikein viime aikoina treenattu, mutta agility on vienyt meidät mukanaan! Huippu laji, josta Hukka tykkää hirveesti, ja mullakin on kivaa. Tosin, Hukka varmaan tykkäis ihan mistä vaan, mitä sen kanssa tehdään. Sinänsä helppo motivoitava.

Tänään oli agiharkat Pekolan lavalla, ja tehtiin ihan uusiakin juttuja.
Eka puomia, Hukka tajusi istua siihen mihin käskin, vähän yritti vinoilla, mutta toiselle puolelle laitettu este stoppasi vinoilun alkuunsa. (En tosin ole ihan varma, onko järkevää laittaa estettä toiselle puolelle, koska sitten koira tottuu siihen, ja kun estoa ei enää ole, se voi alkaa taas vinoilla.)
Puomi meni hienosti kaikin puolin, Hukka malttoi keskittyä hienosti.

Seuraavaksi treenattiin ihan uutta juttua- rengasta! Rengas on mun mielestä ollut aina melkeinpä hauskimman näköinen este, joten onko ihmekään, että olin ihan innoissani, kun päästiin rengasta treenaamaan.
Hukka loikkasi ensimmäisen hypyn renkaan läpi, mutta toisella pujahti nokkelana kelpienä renkaan ja telineen välistä! Pikku juttutuokio auttoi asiaa, ja neiti hyppeli iloisesti renkaan läpi ja heilutteli häntäänsä.
Taisi olla ainoa koira, joka rengastui ilman hihnaa.

Renkaan jälkeen otettiin taas keppejä, ja kepeistä Hukka tykkää hurjasti. Minunkin mielestä kepit on kivoja, joten tällä esteellä meitä aina naurattaa. Hukka nauraa omaan Hukka-tyyliinsä, ja mua naurattaa ihan ääneen. Ja lisäksi Hukka yrittää joka kerta vähintään kerran kieroilla ja tulla väärästä välistä, näyttää sitten viattomalta "oho, kuis tossa noin kävi?!", ja kiertää sitten kiltisti takaisin.
Kokeilin ihan uutta ratkaisumallia tähän ongelmaan, ja kun neiti pujotteli miten lystää, keskeytin koko esteen siihen, otin koiran kauemmas ja vein sen alkuun asti. Tarttis seurata mitä emäntä hommaa, niin juttu menis paljon paremmin.

Lisäksi oli vielä vaihdettu kiva puna-keltainen putki sini-vihreään tummaan putkeen, joka meinasi olla ihan vähän hurja ja pelottava. Hyvin Hukka klaarasi putkilonkin, sitähän ei putket paljon hirvitä.
Ohjaaja huomautti, että mun tarvii pitää enempi ääntä itsestäni, että Hukka tietää mun olevan putken toisessa päässä- muuten se pysähtyy, kierähtää putkessa ympäri ja kiitää ulos sieltä ja mun luokse. Jos se ehtii putkeen puoli metriä ja kuulee mun äänen, se on satasella mukana.
Putki meinas olla niin jännä, että ei käännetty sitä vielä tällä kertaa ollenkaan. Ensi kerralla ehkä sitten.

 

Meidän juttutuokiot on oikeasti juttutuokioita. Mä otan koiran vierelle, osoitan estettä (tai muuta jännää juttua), kerron mikä se on, ja olen mahdollisimman rauhallinen ja tyyni. Minä hallitsen tilanteen, eikä Hukan tarvi jännittää yhtään. Yleensä tämä toimii.
Monet kouluttajat sanoo, että ei sille koiralle pidä selittää, mikä tää este tms. on, mutta mä olen todennut tämän toimivaksi taktiikaksi meillä, joten siksi sitä teen.