Vaikka tästä ei taas uskoiskaan, niin uskokaa pois, kaikenlaista on silti tullut taas harrastettua. Mm. eksymistä- siinä me ollaan taas harjaannuttu ihan tosissaan!

 

Maanantai

Miska (latometsä, hakua)

Maalimiehet noin 30m umpilepikkoon. Ensimmäisen lähdön Miska näki, sen jälkeen mm meni piiloon aina juuri kun edellinen mm toi koiraa takaisin keskilinjalle.
Tyyppi löysi ihmiset hienosti, vihelsi älytöntä vauhtia, ja livisti kesken kaiken tarkistamaan, että josko treenien miespuoleisilla henkilöillä ois jotain tosi hyvää. Ja siis muutenkin hei- miehiä!

Viimeiseltä maalimieheltä Miska livisti keskilinjaa pitkin pitkän matkan pidemmälle, mutta kääntyi onneksi takaisin tajutessaan, ettei kukaan ole yhtään otettu sen tempauksesta. Ihmiset löytyi ja vauhtia riitti. Joskus ehkä saadaan nenäkin aukeamaan, niin että tyyppi etsii nenällään eikä silmillään.

Hukka (latometsä, hakua)

Hukalle piti ottaa tyhjiä pistoja, mutta siinä vaiheessa, kun rimpsessa ehti polulle, oli jo niin hämärää, ja kolmannen piston kohdalla suorastaan pimeää, että päätettiin ottaa Hukka ensi viikolla aiemmin ja yrittää sitten tyhjiä.

Maalimiehet meni kauas (ehkä viiteenkymppiin), ja yllättäen Hukka alkoi haukkumaan ensimmäisen maalimiehen kohdalla, joten kaikki maalimiehet viivyttelivät sen aikaa, että koira ilmaisi. (Ensimmäinen mm sanoi koiran haukkuneen, kun namipurkin aukaisemiseen kuluikin useampi kuin yksi sekunti... kuka muka kärsimätön?)

Autolle Hukka hengaili irti, kun kerran osaa nykyään irtihengailun jalon taidon, ja käskystä "takana" neiti hilpaisi kaikkien tyyppien taakse ja paimensi omalla tavallaan ihmisiä lähemmäs emäntää. Käyhän se näinkin! Onneksi rimpsessa oli viimeisenä vuorossa, joten ihmisten oli aikakin tulla autoille metsästä.

 

Tiistai

Hukka (Pekolan lava, agilitya)

Viime viikolla oli ensimmäinen kerta agilitya, ja taisin unohtaa autuaasti kertoa siitäkin jotain. Viimeksi oli hyppy (jonka Hukka osaa, tässä on enemmän ohjaajalla opeteltavaa, lähinnä että saa oikeasti liikkua jne.), putki (joka ei ole kiva), ja kepit. Kepit on jännät, kun niissä kehutaan koko ajan ja saa lisäksi vielä herkkujakin paljon enemmän kuin muualla!

Tänä tiistaina koitettiin ensin este x 6, että löytyi sopiva vauhti, ja sitten putki heti perään saman verran. Hitusen meinasi jänskättää, kun emäntä menikin eri kautta kuin Hukka, eikä putken päässäkään näkynyt äiskää. Fiksu ja omatoiminen kelpie kiepahtaa tällaisissa tilanteissa putken sisällä ympäri, vipeltää sisäänmenoaukosta ulos ja kamppaa äiskän keskelle maneesia. Sen jälkeen keskusteltiin asiasta (Hukalle nyt vaan täytyy näyttää ja jutella kaikessa rauhassa, että tämmöinen putkelo ja äiskä on tässä ulkopuoelle eikä ikimaailmassa hylkää omaa Hukkaansa, että se uskaltaa lopulta tehdä oikein), ja muutaman kerran neiti meni hienosti.

Kepit meni vähän miten meni, Hukka keksi että ihan yhtä hyvin voi tulla kahdesta välistä kerrallaan ja heiluttaa vaan kovasti häntää niin kaikki on tyytyväisiä. Ja eihän se siis ihan niin mene... Eikä kuulemma sais sanoa "ei". Täh? Miksei muka- koira ei totellut ohjausta- kyllähän sitä silloin korjataan. Tai näin sanoo mun logiikkani, eikä Hukkakaan sitä pahana pitänyt, että kerrotaan ettei mennyt ihan putkeen nyt.
Ja keppien jälkeen kontaktipintaharjoitus irrotetulla puomin osalla. Pitäisi osata istua etujalat maassa ja takajalat kontaktipinnalla. Samahan se kai olis istua kokonaan kontaktipinnalle. Vai eikö muka oo? Kertokaa joku viisaampi, kun en minä nyt tajua.