Eilen hakua. Vaihteeksi raunioilla, jonne päädytään aina liian myöhään, ja sitten muut ei tykkää (ja rehellisesti puhuen, en kyllä tykkäis minäkään, jos aina sais odotella tiettyjä ihmisiä).
Sakkia oli vaihteeksi aika vähän, mikä ei kyllä ajassa näkynyt mitenkään, kun kaikki törttöili ja sikaili tai oli muuten vaan ihan kujalla.

Miska, rauniorata

Miskan kanssa mietittiin ensin, mahtaako ukkeli tietää mitä se "appi!" loppujen lopuksi tarkoittaa, ja tultiin siihen tulokseen, että ehkä. Ehkä se tietää, ehkä se ei tiedä, mutta sen se tietää, että radalta pitäisi löytyä joku ihminen.

Niinpä ensin vietiin ukkeli rakennuksen taakse ja maalimies piiloutui bunkkeriin (korjatkaa jos olen väärässä), ja katsottiin tietääkö Miska mitä sen pitää etsiä, jos ei näe piiloon menevää maalimiestä.
Miska muistuttaa pitkälti Hukkaa saman ikäisenä- vauhtia on niin ettei aivot aina tahdo pysyä mukana. Niinpä se juoksenteli iloisesti pitkin rataa, ja tutkittuaan joka paikan, se vasta alkoi etsimään.

Ensimmäinen maalimies löytyi yhtä kaikki, ja Miska oli sangen riemuissaan löydettyään ihmisen.
Seuraava maalimies aiheutti vähän harmaita hiuksia Miskalle, joka tutki niin innokkaasti rataa, että onnistui jäämään tunneliin kiinni. En tiedä jäikö se sinne ihan fyysisesti jumiin, vai säikähtikö se niin perusteellisesti, ettei uskaltanut liikahtaakaan ennen kuin Bärre sen sieltä kävi hakemassa. Kuulemma tutisi paikallaan jalat levällään ja silmät suurina. (Treenien molemmat "pikkupojat", eli Miska ja 7kk bordercolliepoika jäivät molemmat sinne samaan tunneliin jumiin.)

Toinen maalimies oli rengaskasassa, ja sieltä Miska lopulta löysikin maalimiehen oikein kivasti (kasaan oli lisätty yksi rengas, joten koira ei millään ylety katsomaan kasan sisälle, niin kuin aiemmin on onnistunut), nousi kasan reunaa vasten ja kiljahteli. Tai vikisi, tai miksi sitä sen kertakaikkisen hämmentävää kieuntaa olisikaan pitänyt sanoa. Äänteli kuitenkin. Pointsit siitä Miskalle.

Kolmas maalimies oli... paikassa x, en enää muista missä, mutta Miska vingahteli sielläkin. Olisko ollut roskiksessa betoniseinien lähellä, joo. Miska olisi etsinyt mieluiten sieltä bunkkerista, koska siellähän oli aiemminkin ihminen. Vasta kun bunkkerin kansi avattiin, ukkeli malttoi antaa sen piilon olla rauhassa.

 

Hukka, rauniorata

Hukka on oppinut olemaan kiskomatta ihan niin hirveästi, kun vien sitä radalle. Kiskoohan se vielä, mutta uskoo kyllä käskyä "vierelle", seurauttamaan en turhaan rupea, kun sitä se ei malta tehdä.

Maalimies valmiina piiloon, lähetin eri kautta kuin yleensä, ja Hukka ampaisi radalle suoraan ja aikalailla suorilta roskikselle, jossa maalimies oli. Hau-hau, ja Hukka työnsi kuononsa roskiksen ja kannen väliin ja pujahti roskikseen maalimiehen seuraksi. Että sellainen terävä kelpie mulla. Maalimies ei ollut kovin kokenut, niin noinkin saattoi käydä, mutta muuten oli kyllä ihan superhieno haku Hukalta! Ilmaisuhan olis tietenkin voinut olla parempikin, mutta siitä selviää kyllä.

Seuraavalla maalimiehellä Hukka keksi olevansa radalla ja kiersi häntä heiluen koko radan niin että välillä kukaan ei tiennyt mihin neiti oli mennyt. Löysihän se sen maalimiehenkin lopulta... Mutta hermot meinasi mennä siinä välillä! Ehkä se joskus vielä malttaa keskittyäkin kaikki pistot, eikä vain ekaa tai viimeistä. Toisella maalimiehellä ilmaisu oli hyvää ja tasaista, ja palkaksi sai paljon broilerpyöryköitä.

Kolmannen maalimiehen aikana oli ehtinyt tulla niin pimeää, että valonheitin loi ikäviä varjoja radalle, ja pientä tyttöä meinasi hirvittää. Se ei millään uskaltanut mennä bunkkerille, haukkui pari kertaa polun toisella puolella olevan kiven päältä. Maalimies löytyi lopulta, kun annoin taustatukea ja menin viereen, kun Hukka haukkui.

Kun lähdin viemään Hukkaa takaisin autolle, se olisi kääntynyt takaisin rakennuksen taakse, missä se on aina sen aikaa kun maalimies piiloutuu. Se näki kun Ronja-rotikalle meni maalimiehiä piiloille päin, ja oletti niiden menevän Hukkaa piiloon. Rauhoittui vasta kun näki, että Ronja meni radalle. Ehkä se ajatteli, että ehkä Ronja nyt sitten just ja just löytää ne tyypit sieltä. Tiedä hännätöntä.

 

Mietittiin kotimatkalla, että ehkä tuo pimeä aiheutti kaikkien koirien epämääräisen hösellyksen treeneissä. Kukaan ei keskittynyt kunnolla tai uskaltanut mennä piiloille reippaasti. Paitsi ensimmäinen bc, jonka aikana radalla oli vielä ihan valoisaa! Ensimmäinen kerta tänä syksynä kun raunioilla on noin pimeää kun etsitään. Että ihmekös tuo, jos vähän sekoitti pienten koirien päitä.